Puheenvuoro kaupungintalokeskustelussa Espoon valtuustossa
Arvoisa puheenjohtaja – hyvät valtuutetut
Nykyään puhutaan paljon vihapuheesta ja sen seurauksista. Rohkenen väittää, että sitä suhtautumista ja puhetyyliä, jota käytiin noin kymmenen vuotta sitten kaupungintalosta, voidaan hyvällä syyllä pitää ”vihapuheena”.
Pienten vesivuotojen perusteella talosta tehtiin ”seula”, jonkun hiirihavainnon takia ”rotanloukku” ja havaitun mineraalivillapölyn perusteella ”hometalo”. Kaikki tämä tarkoitushakuista ja perusteetonta arvotalon mustamaalaamista.
Tällä ”vihapuheella” silloinen kaupungin ylin johto lähti ensin itse muualle ja sai aikaan kunnostuskelpoisen talon tyhjennyksen ja henkilöstön siirtämisen kalliisiin vuokratiloihin. Tiloihin, joissa ihan oikeita sisäilmaongelmia on jouduttu korjaamaan.
Onneksi kymmenen vuotta sitten ja koko ajan vihapuheen vastapainona on ollut myös rakkauspuhetta. Puhetta ja mielipiteitä, joissa kaupungintalolle on osattu antaa sille kuuluvaa arvoa.
Hyvät valtuutetut,
Ei isoja päätöksiä toki pidä tehdä sen paremmin viha-, kuin rakkauspuheidenkaan perusteella, vaan asiantuntemukseen ja faktoihin perustuen.
Niinpä lainaankin esittelymateriaalista ensin kaupungintalon kuntoa koskevaa asiantuntijalausuntoa.
”Yleisesti voidaan todeta, että suoritettujen tutkimusten perusteella 40 vuotta vanhan Espoon kaupungintalon rakennustekninen kunto on hyvä keskeisten rakenteiden osalta etenkin, kun huomioidaan, ettei rakennuksessa ole suoritettu laaja-alaisia peruskorjaustoimenpiteitä. Rakennus on aikanaan rakennettu laadukkaasti ja tasokkaista materiaaleista ja suoritetuissa tutkimuksissa rakennuksesta ei todettu vaurioita niistä riskirakenteista, joista yleensä tuon ikäisistä rakennuksista todetaan. Myös rakennuksen mikrobiologinen kunto on hyvä ja rakennuksessa todetut mikrobivauriot ovat lukumäärältään vähäisiä. Voidaan jopa todeta, että rakennuksen mikrobiologinen kunto on poikkeuksellisen hyvä huomioiden rakennuksen ikä ja rakennusajankohta.
Rakennus ei ole sen rakennusteknisen kunnon perusteella purkukuntoinen”.
Sitten lainauksia kaupungintalon ja valtuustotalon kulttuurihistoriallisesta, arkkitehtonisesta ja kaupunkikuvallisesta arvosta.
”Espoon kaupungintalon rakennuksella on sen käyttöön liittyviä historiallisia, arkkitehtuurista johtuvia rakennustaiteellisia sekä kaupunkikuvaan vaikuttavia ympäristöllisiä arvoja, joiden perusteella sen säilyttäminen on perusteltua.”
”Tämä Espoon kaupungin historiaan keskeisesti liittyvä kunnallisen itsehallinnon monumentti tulee säilyttää.”
” Espoon 1960-luvulta alkaen rakentuneen keskustan rakennushistoriallisesti merkittävin yksittäinen rakennus on kaupungintalo. Valtuustotalon kanssa kaupungintalo muodostaa kokonaisuuden, jonka suunnittelusta on vastannut aikansa eturivin arkkitehti Heikki Castren.”
Sitten vielä Rakennusopin ja korjausrakentamisen tutkijatohtori Satu Huuhkan viime perjantaina minulle lausumastaan, kun hän oli tutustunut valtuustomateriaaliin.
” Näistä lähtökohdista minun on ulkopuolisena mahdoton käsittää, miten esittelyteksti päätyy siihen päätelmään, että uudisrakentaminen on korjaamista parempi vaihtoehto.”
Olen tutkijatohtorin kanssa täysin samaa mieltä. Arvoisat valtuutetut, vetoan teihin jokaiseen kaupungintalon ja valtuustotalon säilyttämisen ja korjaamisen puolesta.
Tulevat sukupolvet eivät tule antamaan meille anteeksi, jos tänään tuhoamme päätöksellämme peruuttamattomasti kaupunkimme kulttuurihistoriallista, arkkitehtonista ja kaupunkikuvallista ydintä.